Voi ihanaa kirjoitella tänne pitkästä aikaa. Elämä on mennyt ihan kivaa alamäkeä niin ei oo paljoa jaksanut siitä avautua.. Tai heti kun muutettiin Helsinkiin niin vähä masennuin siitä, koska asun nyt niin kaukana mun perheestä, mutta kaikki on alkanut pikku hiljaa helpottaa kun on löytänyt kivan harrastuksen; geelikynsien teon!

omat kynnet

Oon tehnyt kynsiä parille asiakkaalle. Niistä on tullut ihan kivat, mutta tottakai huomaa että harjoitusta tarvitaan vielä!

Sitten oon aloittanut uuden harrastuksen, nimittäin salilla käynnin. Sekä sain itelleni uuden kivemman työn. Meillä on vkolp tuparit ja odotan innolla kaverien tuloa! :-) Kirjoittelen joku päivä lisää mut aattelin ilmoittaa että hengissä ollaan!

Laitan tähän loppuun vähä kuvia meidän uudesta kämpästä.

Mitäs pidätte sisustuksesta??

Mulla on pää kipeä aina kun ukkostaa, se on inhottavaa. Oon vetänyt tänään ja eilen ihan hulluna buranaa‚ yrittänyt nukkua päikkäreitä ja kaikkea muuta mahtavaa, mutta ei tää oikein tahdo helpottaa. Kaiken lisäksi mulla on ranteessa tulehdus, kyllä nyt elämä koettelee!! :D

Tilasin itselleni uudet pidennykset. Mustat tottakai. Hintaa pidennyksillä oli 55e ja mun mielestä ne oli ihan ok laatuiset. Oon aina halunnut pitkät hiukset, mutta mä en jaksa odottaa, että mun hiukset kasvais. Ne pääsee aina tohon olkapäille asti kunnes leikkaan ne takaisin lyhyeksi polkkatukaksi. Mutta miksipä ihmeessä kasvattaa omat pitkät hiukset kun on keksitty pidennyksetkin!

Mulla on klipsipidennykset ja ne on kätevät siksikin, että ne saa halutessaa pois. Oon vielä tosi hidas laittamaan niitä itelleni, mutta enköhän mä tästä nopeudu kun harjoittelee tarpeeksi. En pysty nukkua ne päässä, klipsit painavat sen verta kovaa päänahkaa.

Meillä on luultavasti syksyllä muutto Helsinkiin edessä. Kihlattuni haki sinne töihin ja mä meen tottakai perässä kun en vieläkään päässyt mihinkään kouluun. Suurin syy siihen etten pääse mihkään kouluun on varmaankin se, että motivaatio alaa kohtaan loppuu aina pääsykokeissa. En vain löydä itselleni oikein sellaista alaa mikä kiinnostaisi 100%. Hain tänä keväänä lukemaan soveltavaa psykologiaa ja luokanopettajaksi. Soveltavaan oli tänä keväänä niin korkeat pisterajat että ei toivoakaan ja luokanopettajaksi nyt on aina vaikea päästä. Oonkin vähä miettinyt valmennuskursseja ensi vuodeksi, mutta katsotaan. Ne on niin kalliita, että pitäisi alkaa jo pikku hiljaa säästämään jos meinaa sellaiselle mennä ja mun tämän hetkinen rahatilanne ei ole kovin loistava.

Kaiken lisäksi mulla on kauhea sisustusvimma. Käytiin eilen Pentikissä ja en malttanut ostaa kuin ihanan kynttiläalustan ja käsisaippuaa. Sainpahan edes jotain ihanaa uutta meidän pieneen ja rähjäiseen yksiöön. Saippuat tuoksui ihanan ruusuiselta! Haluan isomman asunnonkin. Ollaankin miehekkeen kanssa mietitty, että ostettaisiin oikein oma asunto. Se on vain hiukan hankalaa kun ei vielä tiedä että minne halutaan asettuan. Meillä on ihan erilaiset haaveetkin paikasta, toinen haluaa maalle ja toinen kaupunkiin..

 

Pentikin kynttiläalusta.

Alla muutama kuva meidän kodin yksityiskohdista.

 

 

Minä ja ihana rakas koirani

tummaan seinään ei kannattaisi laittaa tuollaista tarraa.. Kuvasta voi päätellä miksi ei.

 

Leivoin yksi sateinen ilta omenapiirakkaa, siitä tuli jopa aika hyvää! Päälle laitoin vaniljakastiketta ja nam!

Laihia

Iltainen kävelylenkki ihanassa kesäsäässä rakkaan kanssa. Lenkillä pääasiassa kuvailimme, sillä mun ihanan flunssan takia ei voitu oikeasti lenkkeillä. Oon taas lihonut niin paljon kipeänä olo aikanani, että odotan ihana hikisiä juoksulenkkejä!

Miksi pitää aina ostaa uusi vaate?

Mä oon kipeenä. Tooosi ärsyttävää. Tietenkin heti eilen paistoi aurinko kun mä makasin kuumeessa kotona. Epäreilua. Muuten on ollut koko viikon älyttömän sateiset kelit.

No nyt on hyvää aikaa shoppailla netissä. En oo vielä löytänyt mitään sellaista, mikä olisi pakko saada. Mulla kaapit pursuaa tällä hetkellä vaatteita/kenkiä/laukkuja. Ainahan ne uudet vaatteet on kivoja, mutta tarvitaanko me todella niin paljoa vaatteita ollaksemme onnellisia? Kunnon materialismia. Se on aika jännää, miten tulee sellainen ihanan vapautunut tunne kun ostaa kaappiin jotain uutta. Se on sellainen hetkellinen tyydytysten täyttymys, joka lähtee yhtä nopeaa kuin tuleekin. Joskus tarpeiden tyydytystä vaatteiden oston kautta seuraa katumus. Järkyttävä katumus. Mielessä käy, että pitäiskö tämä tuote palauttaa ja tarvinko mä tätä sittenkään. Astelen edes takaisin kaupan oven edessä ja paniikki on iskeä päälle, kunnes löydän jälleen hyvän syyn: "kyllä! kyllä tarvitsen, ensi viikollahan on kummin kaiman serkun koiran hautajaiset", ja mieli on taasen tyyni.

Mä inhoan lähteä mun kihlattuni kanssa shoppailemaan, koska se aina kyseenalaistaa kaiken mitä mä oon ostamassa. "Et sä  nyt oikeasti tota tarvitse", ehkä siitä oon oppinut, että kun löydän kivan mekon niin heti ensimmäisenä alan selittämään sille syitä, miksi mä tarvitsen sitä. Oikeesti. Miksi meidän naisten (etenkin mun) täytyy aina löytää hyvä syy ostaaksemme vaatteita? Etenkin jos olemme jonkun toisen seurassa. "Hei, ihana mekko, tää sopis hyvin mun .." Et sä oikeesti tarvitse sitä. Mutta silti se tulee sun mukana sovituskoppiin ja se vielä istuu ihan loistavasti sun päälle. Mutta et sä tarvitse sitä ja se maksaa todella paljon. Tartut materiaalilappuselosteeseen kiinni. "Tää on vielä tosi hyvää materiaalia" eli kaikkea muuta. Mieli sokaistuu siitä kun se mekko istuu niin nätisti päälle. Seuraavaksi alkaa taasen selittely. Tässä tilanteessa yleensä mun kihlattu katsoo pitkään mun päälle sanoo ja että "toi istuu tosin hyvin sun päälle, mutta tarvitko sä sitä?" Haloo!! Jos tää istuu tosi hyvin mun päälle, tottakai mä tarvitsen sen. En vaan vielä tiedä mihin. Siihen, että se istuu hyvin mun päälle! Okei, ehkä se vaate lojuu seuraavat pari kuukautta mun komerossa, mutta mä tiedän, että kyllä vielä tulee tilaisuus kun mä kaipaisin sitä ja mitä jos sitä ei silloin enää saa! Saatan pohtia asiaa hetken, mutta sitten uhmaan kihlattuni mielipidettä ja astelen tyytyväisesti kassalle. Kassalla se kuitenkin iskee. "Tarvinkohan mä tätä oikeasti? Mitä jos toinen oli oikeassa?  Enää ei voi peruuttaa, vähä olisi noloa. Apua!" Ja sitten se on sun, esitä vain tyytyväistä toiselle vaikka oikeasti vituttaisi. Eihän sille toiselle nyt voi myöntää,että se oli oikeassa.

 Tyttökaverien kanssa on paljon kivempaa lähteä shoppailemaan. Silloin kun sä koitat jotain vaatetta ja kysyt mielipidettä niin vastaus on lähes aina "toi näyttää ihan älyttömän hyvältä sun päällä", vaikka se istuisi päälle kuin makkarankuori. Kiristää joka paikasta ja kaikki pursuaa, mutta sait luvan ostaa sen ja se "näyttää hyvältä" sun päällä. Nyt ei edes tarvitse miettiä syitä miksi ostaa se mekko tai paita kun lupakin on jo saatu, "sun on pakko ostaa se kun se istuu niin hyvin sun päälle". Mun mielestä meidän tulisi olla rehellisiä toisillemme, jos todella toisesta välittää niin kyllä silloin pitää kertoa mitä siitä ajattelee. Jos mekko ei oikeasti istu päälle niin mieluiten kuuntelee parasta ystävää kuin poikaystävää. Ihan oikeasti. Etenkin, jos on ollut kauan parisuhteessa. Poikaystävä yleensä yrittää miellyttää.

 Mua kyllä vieläkin mietyttää se, että miksi sitä tyydytystä saadaan uusista tuotteista? Miksi? Miksi vanhoihin vaatteisiin ei voi olla tyytyväinen? Miksei kirpputorilta vaatteita ostaessa voi olla yhtä tyytyväinen kuin kaupasta ostaessa? Voisko joku kertoa mulle vastaukset noihin kysymyksiin??

Mun rahat kuluu lähes poikkeuksetta vaatteisiin/asusteisiin/kenkiin. Niistä saa mielelle parasta tyydytystä. Ihan tyhmää. Nyt mä lähden etsimään onnellisuutta muualta. Mutta mistä?

Ikävä aurinkoa

Nopea katsaus tästä päivästä. Kävin tänään taas shoppailemassa. Eihän mulla sitä rahaa edes ollut ;) Kävin hakemassa Gina Tricotista kivan topin. Siinä oli ihan huikee selkäpuoli ja eihän se ollut edes hinnalla pilattu. Kuvassa näkyy vain ihan hirveästi rintsikat, mutta ei voi mitään. Mieluiten pitäisin toppia kivojen biksujen kanssa. Sitten ostin söpöjä pinnejä h&m:stä. Hintaa nillä oli vain 2,95e. Mulla on joku pakkomielle kokoajan saada jotain uutta vaikka en mitään tarvisikkaan.

Mulla on ikävä kauniitä ilmoja. Juhannuksena oli niin ihanat kelit. Öinen auringonlasku oli mitä mahtavinta katseltavaa. Päivällä oli niin kuuma että paloi joka paikasta, teltasta piti herätä aamulla niin aikaisin ettei kuumuuteen tukehdu. Ahh. Tulis jo kauniit ilmat takaisin!

 

Seuraavaksi koko illaksi töihin ahertamaan. Mä uskon, että en oo kovin ahkera tänään. Tuntuu, että tälläinen vesisadeilma vie kaiket voimat musta. Joten taas yksi syy miksi pitäis auringon paistaa!

Töitätöitä

Hain tänään töihin Kanadaan, lastenhoitajaksi. Mä olisin niiiin onnellinen jos sinne pääsisin, koska mun elämä on tällä hetkellä aika hirveetä. Tai en viihdy työssäni, koska mä oon niin kyllästynyt siihen. Oon ollut jo 2 vuotta ravintola-alalla ja hyi. Ihan hirveetä hommaa, ei sovi mulle sitten alkuunsa. Olihan se silloin aluksi aika kivaa, mutta nyt kyllä nyppii ja pahasti. Pitäisi löytää jotain inspaavaa siitäkin hommasta, mutta ei oikein onnistu..

Koulutukseltani oon vain ylioppilas eli mulla ei vielä ole edes mitään ammattia. Hain lukemaan soveltavaa psykologiaa Lapin yliopistoon, koska sitä ei oo muissa yliopistoissa pääaineena ollenkaan. Mua kiinnostaa ihan hirveästi just kaikki psykologia ja terveystieto. Toivottavasti pääsen johonki unelmieniduuniin vielä joku kaunis päivä. Tällä hetkellä tylsistyn pizzeriassa. Musta tulee isona opettaja tai joku vastaava, toivottavasti. Ohjaajankin ammatti kävis. Tykkään opettaa ihmisille uusia asioita. Aina kun meille tulee töihin uutta porukkaa, oon aivan innoissani opettamas niitä tai jos tulee uusia asioita yleensäkkin perushommiin niin kerron niistä ihan ilomielin muillekkin. Olis myös toisaalta kiva perustaa oma yrityskin, ehkä joku vaatekauppa!

We heart It.

Söin tänään töissä kotzonea mexicana kastikkeella, nam! Laitoin väliin myös tacosipsejä, punasipulia, ananasta ja kanaa. Herkullista ja suosittelen ;) + tietenkin vain puoli juustolla!

Haluaisin uuden mekon, mutta nyt on erittäin huono rahatilanne niin ei oikein onnistu. Etin just Nellyltä kivoja mekkoja. Siellä on sellaisia sopivan hintaisia mun kukkarolle. Onneksi perjantaina on palkkapäivä ;)

Tässä mekossa on aivan upean seksikä selkä. Jos ei halua paljastaa liikaa edestä niin tää on just sopiva!

Tää on mun mielestä hirveen söpö!

Oon ihan yli ihastunut myös Guessin tuotteisiin. Multa löytyy niiltä ihana kaulakoru, kukkaro ja laukku. Tiedän ettei Guess ehkä ole kovin kestävä merkki, mutta mun mielestä se on sopivan tyylikäs mun mukaan! Niiden laukut ei oo liian pelkistettyjä vaan niissä on kivoja yksityiskohtia mun makuuni.

Mun kukkaro. Väri on hiukan lähtenyt.

Mun ihana laukkuni!!

Ompas mulla kipeä olo. Tänään töissä oli niin voimaton olo että ei huhhuh. Toivottavasti en tuu kipeäksi. Nyt kattomaan Trigger Happy TV:tä. ;) ps. se mun hiustenvärjäys epäonnistui niin vedin päähän vaalean ruskean. Tuli taas perus vaalea juuri ja tummat latvat.

Shoppailua

Mikähän siinä on ettei oma hiusväri ikinä miellytä? Taas sorruin ostamaan vaalentavan hiusvärin ja ajattelin blondata mustasta. Eihän se nyt kovin järkevää ole, mutta jotenkin se uusi hiusväri aina kummasti piristää! Ostin kyllä erittäin huonot vaalennusaineet, mutta ei täältä maalta oikein saa mitään kunnollista. Ehdottomaksi suosikikseni on noussut Colour B4. Se nimittäin oikeasti toimii. Väri ei vaalenna hiuksia, mutta se poistaa hiuksista värikerrostumat. Voin kokemuksella kertoa, että mustasta ei ole kovin helppo lähteä vaalentamaan, etenkään jos on monta kerrosta väriä päällekkäin. Vielä kun saisi kauniin värin eikä sellaista, että se on vaalea tyvestä ja kullanruskea latvoista. Onko mitään hirveämpää! Monesti olen joutunut pettymään värinpoistoaineisiin juurikin siksi ettei ne oikeasti poista väriä.

Näillä eväillä blondataan tänään.

 Viimeksi mulla oli vaaleat hiukset viime syksynä. Siitä värjäsin punertavan ruskeaksi, josta päädyin lopulta mustaan. Olen pyrkinyt käyttämään viimeisen vuoden kevytvärejä, ettei hiukseni vaurioittuisi niin paljoa. Monesti olen joutunut käydä leikkauttamassa hiusvärien ansiosta vaurioituneet latvani pois. Ne on sellaista kuivaa pörröä vain. Aivan hirveät. Tällä kertaa olen päättänyt, että jos tää musta ei tästä noilla aineilla haihdu niin en kyllä vedä taas 8 purkkia vaalennusainetta päähän..

 Kävin tänään myös shoppailemassa. Joka paikassa kaupungilla oli alkanut jo ale! Löysin J&C:stä  kivat shortsit ja valkoiset legginssit. Valkoisia legginssejä voi pitää kivasti mustien pitkien paitojen kanssa. Ei aina haluaisi pukeutua pelkästään mustaan niin ne on kiva vaihtoehto. Kunhan pitää huolen ettei alushousut näy läpi. Se jos mikä on järkyttävän näköistä. Shortsit oli kivat kotioloihin sopivat lyhyet ja mustat. Käyvät melkein kuumina kesäöinä yöhousuista (tai no harvemmin mulla mitään pitkiä kalsareita öisin muutenkaan on!) Sitten ostin Jim&Jillistä ihanan hupparin karvahupulla!! Se on aivan super ihana. Ihailin sitä jo talvella, mutta nyt sen sai vaivaisella 20eurolla joten oli ihan pakko ostaa. Sillä tarkenee kun ilmat tästä taas vähän kylmenee.

Söpö karvahuppari!

 Kävin myös The Body Shopin alen katsomassa ja sieltä löytyi uusi tuote, jota on pakko kokeilla. Ei tokikaan alelaarista, mutta kuitenkin. Mulla on ikuisena ongelmana näppyiset kasvot, vaikka ikääkin on jo sen verta, että ei kuuluisi enää olla niin hirveästi, joten päätin kokeilla Body Shopin Tea Tree Oilia. Öljy on tarkoitettu juurikin parantamaan epäpuhdasta ihoa. Käytän jo ennestään Phytoceanen kuorinta-ainetta iltaisin niin tuo on hyvä lisä akneen. Sitten vain kevyt yövoide kasvoille ja nukkumaan. Öljyä ei ollut hinnallakaan pilattu, joten miksipä en koittaisi? Sitten viikonlopusta viisastuneen (eli palaneena) ostin itselleni Hawaiian Tropic -aurinkorasvaa suojakertoimella 30. Tuoksu oli ihanan hedelmäinen ja purkkikin oli mielestäni vallan mainio.

 

Näin kivasti paloin juhannuksena. (Minä vasemmalla.)

  Nyt täytyy mennä pesemään vaalennusaine pois hiuksista ja toivoa parasta! ;)